sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kosken kuohuissa

















Vappuna käytiin katsomassa miten vesi Maaningan Korkeakoskessa virtaa ja kuohuu. Virtashan siellä, vaikka paikallinen asukas kyllä sanoi, että vähän on vettä koskessa.
Kovin laajaa näkymää koskesta ei saanut, kun oli pitkä putki, mutta kyllä se näinkin. Kosken alapuolelle ei oikein ollut menemistä, koska portaat olivat jäiset ja liukkaat.
Katsellaan ja kuvataan sitten näin.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Jäiden sulaessa




 






Järvi on vielä jäässä, mutta rannoilta löytyy hyhmäistä vettä , johon korteet peilaavat kuihtuneita korsiaan.
On hetki, vanhan ja uuden välissä. Vain pohjassa on elämää,  sulaan nousee pieniä kuplia  jotka laajenevat renkaiksi.
Aurinko ja sininen taivas luovat hentoja sävyjä, varjoja jäälle.
Kohta järvi luo hyisen kannen, mutta niiden pillijäiden ääni. Se jää ensi vuoteen.


perjantai 4. toukokuuta 2018

Kevään kuiskeet

 Onhan sitä aikaa mennyt, pyörähtänyt melkein vuosi. Kuvaillut olen pitkin kevättä ja talvellakin.

Aloitan tämän blogin nyt vaikka huhtikuulta, kuvia on kertynyt paljonkin. Facebookiin olen laitellut, mutta jotenkin väsynyt siihen ja tekisi mieli aloittaa säännöllinen blogin pito.
Saas nyt nähdä kuinka tämä luontuu, sitä aina innostuu ja sitten kaikki lysähtää.




Nämä kaksi kuvaa ovat tästä läheltä, polkupyörämatkan päästä. Merenrannalla, Vihiluodossa kuvattu 20 päivän seutuvilla huhtikuussa
Meri oli vielä rantoja myöten jäässä ja lumipeitteen alla, odotti. Päivä oli pilvinen ja hiljainen, ei näkynyt, ei kuunut muuttolintuja.












Liminganlahdella käytiin 23.4  Pohjoisen luontokuvaajien naisryhmän kanssa. Päivä oli mitä mainioin. Lintuja oli, mutta melko kaukana sulilla, kuvausretki tosi mukava.










Olen jäsenenä Oulun Kameraseurassa ja meillä on sellainen luovankuvan ryhmä kuin Huojuvat kuvat. Käytiin 25.4 ottamassa tuntumaa kuvauksiin Ainolanpuistossa, josta nämä kuvat. 
Ilta näytti sateisen harmaalta, mutta aurinko ilmestyi ja jakeli valoaan muutaman tunnin, myös ihanaa keväistä lämpöään.










Perjantaina 27.4 kävin pyöräilemässä taas Vihiluodossa ja hieman näkyi sulaa. Kurkiaura lensi pohjoiseen ja neljä joutsenta etelään päin, varmaankin aamiaiselle Tyrnävän pelloille.


maanantai 21. elokuuta 2017

Meri, kivi ja rantaviiva

Siinäpä ne elementit, joista auringonlaskun aikaan syntyi monivalotuksella kuvasarja.

Aurinko oli jo painunut horisonttiin, mutta hehkuvaa punaa oli vielä runsaasti jäljellä. Tyyni merenpinta sai loistavaa väriä tuosta hehkusta, metsä ja maanrajat piirtyivät tummina silhuetteina taivasta vasten, hiekka rannalla hohti vaaleana.

Kuvia ottaessa kävi mielessä, että ehkä jotain muutakin kuviin olisi kiva saada ja taidettiinpa siinä kuvauskaverin kanssa siitä puhuakin. Lintuja liikkui ja varsinkin äänteli, mutta eihän niitä hämärissä olosuhteissa nähnyt. Jos ois vaikka joku tipunen laskeutunut sille ainokaiselle kivelle, joka uinui matalassa vedessä, mutta eipä sellaista meille suotu.

Yllätys olikin tosi positiivinen, kun niitä kuvia koneelta katselin. Siellä oli niin paljon mistä sai kuvamateriaalia, esim.tähän blogiin. Oikeastaan tuollainen kuvauspaikka on mitä mahtavin, ainakin jos haluaa toteuttaa omaa luovuuttaan.

Tässä ranta jolle saavuttiin, aurinko oli jo laskenut, mutta antoi sävykkyyttä tyyneelle merelle. Nyt sitten jalat tukevasti rantahiekkaan ja asetukset kameraan. Joitakin alkukuvia, jotta rentous valuu kuvaajaan, käsien ja mielen lukot avautuu, luodaan uusia kuvia, mielenmaisemia.

Alla kuvasarja, jossa mennään tunnelmasta toiseen monivalottaen. Kuvat on suurinpiirteinen otettu samoilta jalansijoilta ja ISO-100, vaikka olosuhteet jo aika hämärät. Käytössä zoom 18-200mm ja f vaihdellut isosta pieneen, ihan sellaisen mututuntuman mukaan, samoin oli muiden säätöjen kohdalla.
Kuvattu käsivaralta.

En noita säätöjä mieti edeltä käsin, vaan teen niitä korjauksia sitten seuraavaan kuvaan, jos haen jotain tiettyä tunnelmaa tai ainakin pyrin siiheen oikeaan vaikutelmaan. 
Kun kuvia melkein päivittäin ottaa, niin kamera alkaa olla aika tuttu, ei tarvitse enään joka kerta miettiä, mitä tapahtuu, kun jostain nippelistä painaa tai vääntää. Siitä tulee sellainen käden jatke, jota ajatus ohjaa.














Jos haluat katsella kuvia suurempana, niin voit näpsäyttää jotain kuvaa niin aukenee.


tiistai 15. elokuuta 2017

Auringonsiltaa monivalottaen


Kaksi auringonsiltaa, joissa horisontti hieman erilailla kuvattuna.
Lopputulos on syntynyt kolmesta kuvasta, jotka on otettu niin, että ensin auringonsilta ja sitten kaksi kuvaa maisemasta.
Kuviin on tullut utumaista tunnelmaa ja pintastruktuuria meren aaltoilusta

Auringonsilta kuvattu ensin, sitten kaksi kertaa maisemaa samasta kohtaan, niin että hiukan vedetty oikealta vasemmalle ja maisema tulee jonkin verran päälekkäin. Kuva rajattu yläosastaan, näin on saatu tumma alaosa ja utuinen yläosa. Alaosa muodostuu horisontissa olevasta metsänrajasta, jonka alapuolelta on vesi osuus siis rajattu pois.
Kaikissa kolmessa kuvassa on muuten samat säädöt, ainoastaan ensimmäinen kuva on kuvattu suljinajan ollessa 1/250 muut kaksi 1/60, f/10 on kaikissa, samoin kuin ISO-100 ja polttoväli 120mm


Ensin kuvasin auringon kimmellyksen, seuraavaksi kaksi kertaa maisemaa hiukan siivusuunnassa vetäen oikealta vasemmalle, niin että veto alkaa aavistuksen verran toisen päältä.
Ensimmäisessä kuvassa on suljinaika 1/320 ja polttoväli 90mm, kahdessa muussa suljinaika1/30 ja polttoväli 170mm, kaikissa kolmessa f/10, ISO -100.
Tähän kuvaan sain auringonsillan lähtemään horisontin yläpuolelta, etsimen apuviivoja hyväksi käyttäen.


Esikuvia "isosta"maailmasta


Muutamia ulkomaisia valokuvaajia, jotka käyttävät ICM tekniikkaa ja saavat upeita töitä aikaiseksi.
Ensimmäiseksi voisin mainita ruotsalaisen kuvaajan, Erik Malmin, joka on yli kymmenen vuotta kehittänyt tekniikkaansa. Tekniikka ei kuitenkaan ole hänelle päämäärä vaan vain tavoite saavuttaa taiteellinen ilme, jota hän etsii. 
Erik Malm työskentelee maapallon maaprojektissa, jonka hän haluaa näyttää tavalla, jota ei ole aiemmin tehty.  Hänen fb-sivut löytyvät täältä, https://www.facebook.com/ErikMalmPhotography, suosittelen tutustamaan lähemmin myös hänen kotisivuilleen, http://www.erikmalm.com

Valda Bailey, loihtii upeita kameramaalauksia ja hänen sivunsa löytyvät täältä  http://valdabailey.com/

Doug Chinneryllä on sivut, joista löytyy paljon erityylisä kuvia ym., täältä http://www.dougchinnery.com
  
Vanda Ralevska kuvaa upeasti, täältä löytyy http://mylenscapes.co.uk/

Netistä löytyy paljonkin englanninkielisiä sivuja aiheesta jos toisestakin, mutta vielä muutama tekijä monivalotuksen puolelta, multiple exposure.
En niinkään yksittäisiä kuvaajia löytänyt, jotka olisivat käyttäneet tätä tekniikkaa ilmentääkseen itseään., mutta paljon kaksoisvalotuksella luotuja kuvia kylläkin. Kohteena ihminen, jonka kasvoille sitten kuvattu puita, pensaita ym. sellaista. Tämä tuntuu olevan suosittu teema, mutta tokihan monivalotusta voi käyttää monipuolisemminkin ja luoda vallan uusia kuvia, kuin maalari ikään, omasta mielenmaisemastaan lähtöisin. 

Lizzie Shepherd käyttää tätä tekniikkaa joissakin kuvissaan.  http://www.lizzieshepherd.com

Mark Hamblinillä on joitakin maisema/metsäkuvia, joita on otettu monivalotuksella ja hän vetää myös luovan luontokuvauksen kursseja.

Tässä aika hyvä linkki  https://photoartmag.com/2014/12/13/photography-chris-friel/

Sivuja ja kuvaajia varmaankin löytyy enmmänkin, kun jaksaa hakea. 
Laitan tälle sivulle uusia kuvaajia, kunhan löytyy kiinnostavia.



maanantai 14. elokuuta 2017

Päälekkäisvalotuksen moninaiset mahdollisuudet


Päälekkäisvalotus antaa suuret mahdollisuudet luoda kuvia luovasti. Keväästä lähtien olen luonut uusia kuvia monivalottaen, yleensä kolme kuvaa päälekkäin. Kamerani tallentaa kaikki kolme otosta ja luo vielä neljännen valmiin kuvan. Jos jätän kuvia muistikortille, niin voin valita niistä seuraavana päivänä tai myöhemminkin jonkin kuvan ja valottaa kuvaan jonkin uuden kohteen. Tätä mahdollisuutta en ole kuin kerran käyttänyt, mutta sopivan tilaisuuden tullen voi kokeilla enemmänkin.
Kaikissa kameroissa ei ole päälekkäisvalotuksen mahdollisuuksia, mutta silloin voi ottaa bulb asetuksen käyttöön.

Keväällä kuvasin paljonkin aamulla auringon nousujen aikaan. Kuviin tarttui useasti lintu, joita merenrannalla lenteli. Sorsat, tiirat ja lokit olivat niitä suosikkeja, koska niiden lento oli sen verran rauhallista, että manuaaliseti ehdin tarkentaa ja seurata. Joutsenia näkyi harvemmin, mutta jos se syksy tuo ne kuviin.


Kaikki se kultaa
Kuva on rajattu isommasta kokonaisuudesta ja oli melkein puhki palanut. Kun tummensin kuvaa, niin sain sorsan hyvin piirtymään esiin ja vieläpä heinikon ääriviivoja linnun höyhenpukuun.
Kuvia on siis kolme päälekkäin yksi vedestä, yksi taivaasta ja yksi oli kohdistettu lintuihin, joista siis poimin tämän kuvaan. Jos kuvat ovat vaaleita ja sävyttömiä, niin silloin yleensä olen pääkohteen hieman alivalottanut, mutta aina ei noita asetuksia tule innostuksen vallassa katsottua, kuten tässä on käynyt.
ISO on se vakio 100, aukkoa ja valotusaikaa säädän sitten sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu sopivalta, käytän manuaalia. Kuvattu isolla zoomilla 150-500mm, joka tuntui tosi hyvältä tähän tarkoitukseen ja näihin kuviin. Voi ottaa kaikki kolme kuvaa eri polttoväleillä, sekin antaa uusia mahdollisuuksia.


 Väreilevää
3 kuvasta taas yksi. Ensimmäinen kuva oli veden pintaan heijastuva rakennus, toisessa oli väreilevää veden pintaa ja kolmas rannan penkereellä kasvava haavan alku. Putki oli 18-200mm zoomi ja ISO-100, muut säädöt valo-olosuhteiden mukaan samoin polttoväli.
Huomaan, että nämä monivalotukset ovat yleensä aika normikuvan oloisia, vaikken niin tietoisesti hae sitä kuvaa ottaessani. Kuvista olen kuitenkin aistivani sen tunnelman, mitä tuolloin kuvaa ottaessani tunsin. Uskon, että katsojakin löytää jotain syvempää tunnetta, kuin
mitä tarkasti kopioitu kuva tallentaminen yleensä antaa.


 Keskikesän loistoa
Yritin vangita kuvaan runsaan kesäisen kukkakimpun ja sitä varten otin useita kuvia kolmesta kohteesta. Kuvia ottaessani pyrin jo siinä vaiheessa sommittelemaan kukista kimppua ja etsimen apuviivat toimivat siinä apuna. Jouduin kääntelemään kameraa hieman, jotta kohteet asettuivat kuvaan suhtkoht niin kuin halusin. 
Kuva otettu 18-200mm zoomilla ja tarkennusta hiukan yhdessä kuvassa sumennettu ja toisessa ylivalotettu. Kokeilin ottaa kuvia kohteista myös eri järjestyksessä ja hiukan erilailla tarkennettuna, jotta lopputulos vastaisi mahdollisimman hyvin sitä vaikutelmaa jota hain.

Monivalotuksiin voi hyvinkin liittää mukaan myös hallitun kameran liikkeen ja näin saa taas uudenlaista jälkeä, joka aina on erilainen ja yllätyksellinen.
Kuvan oton välillä on aikaa aina 30s ennen kuin se seuraava kuva tulee ottaa. Itse suunnittelen mielessäni mitä kuvaan ja missä järjestyksessä, mutta aina tulee yllättäviä tilanteita ja ne kuvat voivat olla niitä mielenkiintoisempia. Voisi sanoa, että liian tarkkaan suunniteltu vie kuvista sitä tuoreutta ja intuitiota kuvaajalta.


Alla neljän kuvan sarja, jossa näkyy järjestys miten kuvat on otettu ja sitten tuo lopputulos eli valmis kuva.
Kaikkien kolmen kuvien säädöt ja polttovälit voivat olla eriä, vaikkakin tässä ne ovat kahden viimeisen osalta sattumalta samat. Kuvat on käsivaralta manuaalisesti otettu. Kannattaa kokeilla myös yli-ja alivalottamista joidenkin kuvien osalta, kun tuohon sarjaan kuvia ottaa. Kuviahan voi ottaa vaikka enemmänkin kuin kolme, vaikka 9 tai sitten vain 2. 
Sekin vaikuttaa lopputulokseen missä järjestyksessä kuvia napsii, kokeilemalla löytyy se itseä miellyttävä valmis vaikutelma.
Kuvat alla ovat käsittelemättömiä muuten, vain lopputulosta hieman korjaillut kontrastien ja värien suhteen. Kuten huomaat, kaikki kuvat ovat tarkoituksella epätarkkoja, jokin kuva voisi olla tarkka, niin vaikutelma olisi taas toinen. En ole noita kolmea kuvaa tallentanut koneelle vain tuon lopputuloksen, sillä niillä ei ole oikeastaan mitään käyttöä.
Ensimmäinen kuva tiestä, ISO-100,1/8s, f/39, 200mm.Toinen joesta ISO-100, 0,6s, f/32, 70mm

Kolmas pensaista, ISO-100, 0,6s, f/32, 70mm. Neljäs kuva on sitten kaikkien lopputulos