maanantai 21. elokuuta 2017

Meri, kivi ja rantaviiva

Siinäpä ne elementit, joista auringonlaskun aikaan syntyi monivalotuksella kuvasarja.

Aurinko oli jo painunut horisonttiin, mutta hehkuvaa punaa oli vielä runsaasti jäljellä. Tyyni merenpinta sai loistavaa väriä tuosta hehkusta, metsä ja maanrajat piirtyivät tummina silhuetteina taivasta vasten, hiekka rannalla hohti vaaleana.

Kuvia ottaessa kävi mielessä, että ehkä jotain muutakin kuviin olisi kiva saada ja taidettiinpa siinä kuvauskaverin kanssa siitä puhuakin. Lintuja liikkui ja varsinkin äänteli, mutta eihän niitä hämärissä olosuhteissa nähnyt. Jos ois vaikka joku tipunen laskeutunut sille ainokaiselle kivelle, joka uinui matalassa vedessä, mutta eipä sellaista meille suotu.

Yllätys olikin tosi positiivinen, kun niitä kuvia koneelta katselin. Siellä oli niin paljon mistä sai kuvamateriaalia, esim.tähän blogiin. Oikeastaan tuollainen kuvauspaikka on mitä mahtavin, ainakin jos haluaa toteuttaa omaa luovuuttaan.

Tässä ranta jolle saavuttiin, aurinko oli jo laskenut, mutta antoi sävykkyyttä tyyneelle merelle. Nyt sitten jalat tukevasti rantahiekkaan ja asetukset kameraan. Joitakin alkukuvia, jotta rentous valuu kuvaajaan, käsien ja mielen lukot avautuu, luodaan uusia kuvia, mielenmaisemia.

Alla kuvasarja, jossa mennään tunnelmasta toiseen monivalottaen. Kuvat on suurinpiirteinen otettu samoilta jalansijoilta ja ISO-100, vaikka olosuhteet jo aika hämärät. Käytössä zoom 18-200mm ja f vaihdellut isosta pieneen, ihan sellaisen mututuntuman mukaan, samoin oli muiden säätöjen kohdalla.
Kuvattu käsivaralta.

En noita säätöjä mieti edeltä käsin, vaan teen niitä korjauksia sitten seuraavaan kuvaan, jos haen jotain tiettyä tunnelmaa tai ainakin pyrin siiheen oikeaan vaikutelmaan. 
Kun kuvia melkein päivittäin ottaa, niin kamera alkaa olla aika tuttu, ei tarvitse enään joka kerta miettiä, mitä tapahtuu, kun jostain nippelistä painaa tai vääntää. Siitä tulee sellainen käden jatke, jota ajatus ohjaa.














Jos haluat katsella kuvia suurempana, niin voit näpsäyttää jotain kuvaa niin aukenee.


tiistai 15. elokuuta 2017

Auringonsiltaa monivalottaen


Kaksi auringonsiltaa, joissa horisontti hieman erilailla kuvattuna.
Lopputulos on syntynyt kolmesta kuvasta, jotka on otettu niin, että ensin auringonsilta ja sitten kaksi kuvaa maisemasta.
Kuviin on tullut utumaista tunnelmaa ja pintastruktuuria meren aaltoilusta

Auringonsilta kuvattu ensin, sitten kaksi kertaa maisemaa samasta kohtaan, niin että hiukan vedetty oikealta vasemmalle ja maisema tulee jonkin verran päälekkäin. Kuva rajattu yläosastaan, näin on saatu tumma alaosa ja utuinen yläosa. Alaosa muodostuu horisontissa olevasta metsänrajasta, jonka alapuolelta on vesi osuus siis rajattu pois.
Kaikissa kolmessa kuvassa on muuten samat säädöt, ainoastaan ensimmäinen kuva on kuvattu suljinajan ollessa 1/250 muut kaksi 1/60, f/10 on kaikissa, samoin kuin ISO-100 ja polttoväli 120mm


Ensin kuvasin auringon kimmellyksen, seuraavaksi kaksi kertaa maisemaa hiukan siivusuunnassa vetäen oikealta vasemmalle, niin että veto alkaa aavistuksen verran toisen päältä.
Ensimmäisessä kuvassa on suljinaika 1/320 ja polttoväli 90mm, kahdessa muussa suljinaika1/30 ja polttoväli 170mm, kaikissa kolmessa f/10, ISO -100.
Tähän kuvaan sain auringonsillan lähtemään horisontin yläpuolelta, etsimen apuviivoja hyväksi käyttäen.


Esikuvia "isosta"maailmasta


Muutamia ulkomaisia valokuvaajia, jotka käyttävät ICM tekniikkaa ja saavat upeita töitä aikaiseksi.
Ensimmäiseksi voisin mainita ruotsalaisen kuvaajan, Erik Malmin, joka on yli kymmenen vuotta kehittänyt tekniikkaansa. Tekniikka ei kuitenkaan ole hänelle päämäärä vaan vain tavoite saavuttaa taiteellinen ilme, jota hän etsii. 
Erik Malm työskentelee maapallon maaprojektissa, jonka hän haluaa näyttää tavalla, jota ei ole aiemmin tehty.  Hänen fb-sivut löytyvät täältä, https://www.facebook.com/ErikMalmPhotography, suosittelen tutustamaan lähemmin myös hänen kotisivuilleen, http://www.erikmalm.com

Valda Bailey, loihtii upeita kameramaalauksia ja hänen sivunsa löytyvät täältä  http://valdabailey.com/

Doug Chinneryllä on sivut, joista löytyy paljon erityylisä kuvia ym., täältä http://www.dougchinnery.com
  
Vanda Ralevska kuvaa upeasti, täältä löytyy http://mylenscapes.co.uk/

Netistä löytyy paljonkin englanninkielisiä sivuja aiheesta jos toisestakin, mutta vielä muutama tekijä monivalotuksen puolelta, multiple exposure.
En niinkään yksittäisiä kuvaajia löytänyt, jotka olisivat käyttäneet tätä tekniikkaa ilmentääkseen itseään., mutta paljon kaksoisvalotuksella luotuja kuvia kylläkin. Kohteena ihminen, jonka kasvoille sitten kuvattu puita, pensaita ym. sellaista. Tämä tuntuu olevan suosittu teema, mutta tokihan monivalotusta voi käyttää monipuolisemminkin ja luoda vallan uusia kuvia, kuin maalari ikään, omasta mielenmaisemastaan lähtöisin. 

Lizzie Shepherd käyttää tätä tekniikkaa joissakin kuvissaan.  http://www.lizzieshepherd.com

Mark Hamblinillä on joitakin maisema/metsäkuvia, joita on otettu monivalotuksella ja hän vetää myös luovan luontokuvauksen kursseja.

Tässä aika hyvä linkki  https://photoartmag.com/2014/12/13/photography-chris-friel/

Sivuja ja kuvaajia varmaankin löytyy enmmänkin, kun jaksaa hakea. 
Laitan tälle sivulle uusia kuvaajia, kunhan löytyy kiinnostavia.



maanantai 14. elokuuta 2017

Päälekkäisvalotuksen moninaiset mahdollisuudet


Päälekkäisvalotus antaa suuret mahdollisuudet luoda kuvia luovasti. Keväästä lähtien olen luonut uusia kuvia monivalottaen, yleensä kolme kuvaa päälekkäin. Kamerani tallentaa kaikki kolme otosta ja luo vielä neljännen valmiin kuvan. Jos jätän kuvia muistikortille, niin voin valita niistä seuraavana päivänä tai myöhemminkin jonkin kuvan ja valottaa kuvaan jonkin uuden kohteen. Tätä mahdollisuutta en ole kuin kerran käyttänyt, mutta sopivan tilaisuuden tullen voi kokeilla enemmänkin.
Kaikissa kameroissa ei ole päälekkäisvalotuksen mahdollisuuksia, mutta silloin voi ottaa bulb asetuksen käyttöön.

Keväällä kuvasin paljonkin aamulla auringon nousujen aikaan. Kuviin tarttui useasti lintu, joita merenrannalla lenteli. Sorsat, tiirat ja lokit olivat niitä suosikkeja, koska niiden lento oli sen verran rauhallista, että manuaaliseti ehdin tarkentaa ja seurata. Joutsenia näkyi harvemmin, mutta jos se syksy tuo ne kuviin.


Kaikki se kultaa
Kuva on rajattu isommasta kokonaisuudesta ja oli melkein puhki palanut. Kun tummensin kuvaa, niin sain sorsan hyvin piirtymään esiin ja vieläpä heinikon ääriviivoja linnun höyhenpukuun.
Kuvia on siis kolme päälekkäin yksi vedestä, yksi taivaasta ja yksi oli kohdistettu lintuihin, joista siis poimin tämän kuvaan. Jos kuvat ovat vaaleita ja sävyttömiä, niin silloin yleensä olen pääkohteen hieman alivalottanut, mutta aina ei noita asetuksia tule innostuksen vallassa katsottua, kuten tässä on käynyt.
ISO on se vakio 100, aukkoa ja valotusaikaa säädän sitten sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu sopivalta, käytän manuaalia. Kuvattu isolla zoomilla 150-500mm, joka tuntui tosi hyvältä tähän tarkoitukseen ja näihin kuviin. Voi ottaa kaikki kolme kuvaa eri polttoväleillä, sekin antaa uusia mahdollisuuksia.


 Väreilevää
3 kuvasta taas yksi. Ensimmäinen kuva oli veden pintaan heijastuva rakennus, toisessa oli väreilevää veden pintaa ja kolmas rannan penkereellä kasvava haavan alku. Putki oli 18-200mm zoomi ja ISO-100, muut säädöt valo-olosuhteiden mukaan samoin polttoväli.
Huomaan, että nämä monivalotukset ovat yleensä aika normikuvan oloisia, vaikken niin tietoisesti hae sitä kuvaa ottaessani. Kuvista olen kuitenkin aistivani sen tunnelman, mitä tuolloin kuvaa ottaessani tunsin. Uskon, että katsojakin löytää jotain syvempää tunnetta, kuin
mitä tarkasti kopioitu kuva tallentaminen yleensä antaa.


 Keskikesän loistoa
Yritin vangita kuvaan runsaan kesäisen kukkakimpun ja sitä varten otin useita kuvia kolmesta kohteesta. Kuvia ottaessani pyrin jo siinä vaiheessa sommittelemaan kukista kimppua ja etsimen apuviivat toimivat siinä apuna. Jouduin kääntelemään kameraa hieman, jotta kohteet asettuivat kuvaan suhtkoht niin kuin halusin. 
Kuva otettu 18-200mm zoomilla ja tarkennusta hiukan yhdessä kuvassa sumennettu ja toisessa ylivalotettu. Kokeilin ottaa kuvia kohteista myös eri järjestyksessä ja hiukan erilailla tarkennettuna, jotta lopputulos vastaisi mahdollisimman hyvin sitä vaikutelmaa jota hain.

Monivalotuksiin voi hyvinkin liittää mukaan myös hallitun kameran liikkeen ja näin saa taas uudenlaista jälkeä, joka aina on erilainen ja yllätyksellinen.
Kuvan oton välillä on aikaa aina 30s ennen kuin se seuraava kuva tulee ottaa. Itse suunnittelen mielessäni mitä kuvaan ja missä järjestyksessä, mutta aina tulee yllättäviä tilanteita ja ne kuvat voivat olla niitä mielenkiintoisempia. Voisi sanoa, että liian tarkkaan suunniteltu vie kuvista sitä tuoreutta ja intuitiota kuvaajalta.


Alla neljän kuvan sarja, jossa näkyy järjestys miten kuvat on otettu ja sitten tuo lopputulos eli valmis kuva.
Kaikkien kolmen kuvien säädöt ja polttovälit voivat olla eriä, vaikkakin tässä ne ovat kahden viimeisen osalta sattumalta samat. Kuvat on käsivaralta manuaalisesti otettu. Kannattaa kokeilla myös yli-ja alivalottamista joidenkin kuvien osalta, kun tuohon sarjaan kuvia ottaa. Kuviahan voi ottaa vaikka enemmänkin kuin kolme, vaikka 9 tai sitten vain 2. 
Sekin vaikuttaa lopputulokseen missä järjestyksessä kuvia napsii, kokeilemalla löytyy se itseä miellyttävä valmis vaikutelma.
Kuvat alla ovat käsittelemättömiä muuten, vain lopputulosta hieman korjaillut kontrastien ja värien suhteen. Kuten huomaat, kaikki kuvat ovat tarkoituksella epätarkkoja, jokin kuva voisi olla tarkka, niin vaikutelma olisi taas toinen. En ole noita kolmea kuvaa tallentanut koneelle vain tuon lopputuloksen, sillä niillä ei ole oikeastaan mitään käyttöä.
Ensimmäinen kuva tiestä, ISO-100,1/8s, f/39, 200mm.Toinen joesta ISO-100, 0,6s, f/32, 70mm

Kolmas pensaista, ISO-100, 0,6s, f/32, 70mm. Neljäs kuva on sitten kaikkien lopputulos



sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kameramaalauksesta


Miellän kameramaalauksen muun maalauksen rinnalle, siinä vain siveltimen, palettiveitsen ym. välineen  tilalla on kamera, jota kätesi ja ajatus ohjaa.

Kuten maalaustyylejä on monenlaisia, niin myös kameramaalauksen jälki voi olla impressionista, ekspressionista, surrealista, abstraktia, abstrahoitua ja ihan kaikkea sitä mikä itseä miellyttää. Se mikä on itselle mieluista, ei tietenkään kaikkea miellytä. Eihän maalaustaiteelle ole mitään tiukkoja sääntöjä, niin miksi sitten valokuvalle sellaiset pitäisi olla. 
Itse otan kuvat puhtaasti kameralla, enkä manipuloi niitä koneella, vaikka monivalotuksissa on sitä kameran tekniikkaa jo mukana, lopputulokseen voit kuitenkn osaltasi vaikuttaa.

Kameran hallittu liikuttelu (ICM) on ehkä sellaista kokonaisvaltaista maalausta, jossa koko keho on liikkeessä. Kameramaalaus, ainakin omalla kohdalla, vaatii tilaa ympärille, keskittymistä, kiireettömyyttä. Siksipä viihdyn jonkin mielenkiintoisen kohteen äärellä vaikka useamman tunnin, unohtaen ajankulun. Joskus kuvia tulee kymmeniä, satoja, joskus vain muutama. Vaihtelen säätöjä, kokeilen erilaisia tapoja lähestyä kohdetta, erilaisia maalaustyylejä. Näytöltä voi aina vilkaista, mitä kennolle tallentui, mutta siihen ei kannata täysin luottaa, sillä koneella kuva voi näyttää erilaiselta ja sitten tulee pettymys. Kuviin, joihin en ole oikein tyytyväinen, niin niihin olen palannut myöhemmin, kun aikaa on kulunut. Silloin ne mielikuvat ja odotukset, mitä olen kuville asettanut, ovat haihtuneet ja voin katsoa sitä erilailla.

Itse suosin liikuttelu kuvissa aamua ja iltaa, jolloin valoa on niukalti, silloin valotusaika pitenee ja kuviin saa enemmän liikettä ja vaikutelmaa. Oikein hämärässä käytän myös bulbia, joka mahdollistaa tosi pitkät valotusajat, mutta sitä käytettäessä pitää kokeilla aikoja ja etsiä sopiva valotusaika eri kohteille. Se on ehkä hiukan haasteellisempaa maalausta, mutta antoisaa.
Niukan valon aikaan kuvatessa kuviin tulee ripaus mystisyyttä, melankoliaa ja vahvaa impressionista pehmeyttä. Kuvata voi toki milloin vain, mutta jälki on eri valossa erilaista.

 Salaisuus
Kolme hiukan sävyiltään erilaista versiota, joita on Lightroomissa muunneltu. Kontrasteja, värisävyjä ja rajauksia käytän, mutta mitään ylimääräistä en lisää enkä mitään poista, ainoastaan kennotahrat hävitän.
Kuva otettu pitkällä valotuksella käsivaralta, järven rannalla. Puiden välissä hohtaa vielä hiipuva valo. Tässäkin liike ollut hidasta, suunta ylhäältä alas ja hienoinen sivu liike oikealle.


 Kivi
Kivi on kuvattu monivalotuksella, 3 kuvaa päälekkäin. Ikävä kyllä en nyt muista mikä kuvista oli ensimmäinen, mikä toinen ja mikä viimeinen. Olisi kyllä hyvä laittaa ylös kuvien järjestys, niin voisi tarkistaa, vaikka sen kyllä saa selville kokeilemalla.
Yksi kuva oli kuitenkin valkoinen hanki, toinen kuva hieman alivalotettu rannankivi ja kolmannessa kuvassa vain ruokoa. Ruokoja kuvatessani liikutin kameraa puolelta toiselle ylävartaloa kallistaen, näin sain kuvaan piirrosmaista vaikutelmaa. Värit keväisessä luonnossa niukat ja pilvinen sää. Suosin noita pilvisiä päiviä, jolloin kuvista tulee rauhallisia, turha väri-iloittelu jää vähemmälle ja ne suuret kontrastit myös. Aina jostain syntyy niitä valonpilkahduksia ja varjoja sopivasti ja varsinkin päälekkäiskuvissa se tapahtuu, kun monta kuvaa limittyy yhdeksi.
Kuvassa oleva kivi ei ole suuren suuri, mutta se on kuvattu aika matalalta ja kun ruo'ot on kuvattu etsimen avulla kennon alaosaan, niin vaikutelma on tämä.


lauantai 12. elokuuta 2017

Hiukan kameran hallitusta liikkeestä, Intentional Camera Movement ICM

Netistä löytyy tästä tekniikasta sivuja nimellä, Intentional Camera Movement ICM. Niin kuin kaikessa, myös valokuvauksessa Suomi laahaa perässä muuta maailmaa. Mutta onhan meilläkin jo esim. kurssitarjontaa luovaan kuvaan ja ihan arvostettuja tekijöitä, kuten Irma Varrio, Ari-Matti Nikula, Jaana Kotamäki, joitakin mainitakseni. Kuusamo on paikkakunta, jossa koulutusta saa ainakin kesä aikaan useamman kurssin edestä. Itsekin olen parilla Paavo Hamusen vetämällä kurssilla ollut oppia hakemassa ja nauttinut innostavasta ohjauksesta ja samanhenkisistä kurssi kavereista.


 Pakkaspäivä
Tammikuun pakkasilla otettu kuva, jossa käytin jalustaa ja kameran liikettä. Liikutin kameraa jalustalla eestaas ja yläs ja alas. Kuvia tuli useita ja niistä valitsin tämän, joka vastasi mielikuviani ja tunnelmaa parhaiten.


Kesän odotus
Käsivaralla otettu ja liike pientä. Taustalla jäinen ja lumipeitteinen meri. Kuva oli hieman ylivalottunut, mutta korjattu Lighroomissa.
ISO-100, f/32, valotusaika 1/5s


Syyskoivut 
Käytän paljon pientä ylösalas liikettä ja yritän välttää aurinkoisia ja kovin valoisia kohtia, jotka jättävät kuvaan kirkkaita viiruja.
ISO-100, f/22, valotusaika 1/6s
 Maaruskaa
Kuva otettu tosi pitkällä valotusajalla jalustalta, koska valoa oli jo niukasti. Valotusaika antoi mahdollisuuden siirtää kameran asentoa, jolloin syntyi päälekkäisvalotuksen vaikutelmaa, rajattu.
Ensimmäiseksi vedin hitaasti kameraa puunrungoa pitkin ylös ja sitten alas, rauhallinen siirtymä aluskasvillisuuteen, kamera valoitti samaa kohdetta pitkään.

Päivä sarastaa
Tässäkin on käytetty jalustaa ja hyödynnetty aamun sinistä hetkeä. Kamera on jalustassa kiinni ja sitä on siirretty vasemalta oikealle ja liike pysäytetty välillä, jolloin rungot kertautuvat selvä rajaisina.

Näitä ottaessani laskin aina sopivan ajan mielessäni ja jos tulos ei mielyttänyt niin sitten uusiksi. Hämärässä ottaessa voi noita ISO-lukuja nostaa ja aukkoakin isontaa, joilloin valotusaika sitten lyhenee.

perjantai 11. elokuuta 2017

Zoomauksesta hieman

Joitakin kuvia zoomauksesta, jotka on yhdistetty kameran heilautukseen.

 Hahmot
Jalustalla otettu ja rajattu isommasta kuvasta. Hahmot on todellisuudessa lehdettömiä pensaan runkoja, kuva otettu tammikuun pakkasilla, niukassa valossa, pitkä valotus ja säädöt tietenkin täysin väärin, mutta tähän kuvaukseen sopivat. Tarkkoja lukemia en voi antaa, kun en enään vuosien jälkeen muista. Parhaiten löytyy oikeat säädöt ihan vain kokeilemalla erilaisia yhdistelmiä, tulos voi yllättää positiivisesti.
Mutu tuntumalla kuvaan, mutta ASA on yleensä 100 ja f mahdollisimman pieni yli 30 ja ajan haarukoin sitten näiden perusteella, yritän saada sen pitkäksi ja huonossa valossa onnistuukiin. Suurimman osan kuvista otan käsivaralta, koska se antaa kameralle suuremman liikkumisvaran ja jäljestä tulee jotenkin pehmeämpi. 
Bulp asetusta käytän myös, mutta kuvia voi varautua ottamaan samasta kohteesta tosi, tosi monta ja välillä voi säätää ASAa ja f lukua, myös aikaa säädän, joko alivalotan tai joissain tapauksissa ylivalotan. 
ISO-100, f/29, valotusaika 1s


 Lehdetön käytävä
Rajattu kuva ja zoomausta ei ole viety aivan loppuun, näin kuvaan on tullut myös suoria elementtejä. Talvi ja muut niukat valon ajat ovat hyviä ajankohtia harrastaa luovaa kuvaa, värithän siitä kärsivät, mutta vastapainoksi saa graafisuutta.
ISO-100, f/22, 1/6s

Metsän sisin
Myös kameraa voi pyörittää maltillisesti. Värit eivät tässä esim. kuvassa kovin hehku, mutta tähän löytyy apu Lghtroomista, jos lopputulos miellyttää omaa silmää. Itse en pidä noista valoviiruista, mutta tässä ne ovat jääneet runkojen pinnalle, jos liike pyöritettäessä olisi ollut vauhdikkaampi, niin valoviirut olisivat kulkeneet pitkin kuvaa, niitä sellaisia kuvia taisi olla aika monta. 
Tässä kuvassa metsän vihreys puurouttaa kuvan, mutta onneksi rungot piirtävät suoria linjoja ja näin selkeyttävät kokonaisuutta.

Käytössäni on sellainen pikku zoomi, 18-200 mm, joka on melkein aina rungossa kiinni. Zoomatessa tarkennan yleensä keskellä olevaan kohteeseen, mutta myös kuvan reunalla olevaan mielenkiintoiseen aiheeseen. 
Se mikä toimii sinulla niin ei välttämättä toimi toisella, kokeilemalla löydät oman tavan toteuttaa kameramaalausta. Jokaisella meillä on kädenjälki, joka näkyy myös kuvissa, sen väreissä, sommittelussa ja aihepiirissä ym.


Pyryttää
Pienellä zoomauksella saa myös pyräkkään lisää vauhtia.